Kriisi- ja traumatyöskentely

Kriisin kohtaaminen on aina tuskallista. Elämän peruspilarit järkkyvät yhtäkkiä, varoittamatta ja ihminen kokee perusturvansa särkyvän. Ihminen on turvaton ja hädissään. Emotionaalisesti tilanne voi olla hyvin stressaava ja kuormittava – ihmisen psyyke joutuu koville, jaksamisensa äärirajoille. Kriisien käsittely psykoterapiassa on usein surun käsittelyä, suremistakin.

Traumalla viitataan itse traumaattiseen tapahtumaan sekä tapahtuman vammauttavaan vaikutukseen ihmisen psyykeen. Terapiassa keskitytään traumaattisten tapahtumien ja niiden synnyttämien henkisten ja fyysisten reaktioiden käsittelyyn. Terapeuttisen traumatyöskentelyn tavoitteena on trauman läpikäyneen ihmisen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tunteen lisääminen. Traumaterapia rauhoittaa pelokasta ja hätääntynyttä mieltä sekä lohduttaa suuren surun ja menetyksen keskellä elävää.

Ihminen herkistyy ja nöyrtyy kärsimyksen edessä, alistuukin ajan myötä. Ihminen voi alkaa nähdä itsensä ja elämänsä aivan uusin silmin. Kasvua voi olla vahvistumisen tunne tai toisaalta haavoittuvuuden ja heikkouden tunnistaminen osana elämän kiertokulkua. Kasvu voi myös synnyttää kokemuksen siitä, mikä elämässä on todella merkityksellistä, tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Omiin sisäisiin voimiinsa tutustuminen auttaa ihmistä ymmärtämään ja rakastamaan itseään paremmin sekä tekemään myönteisiä, itseä hoitavia ja tukevia muutoksia elämässä.

Terapia myös usein valaa rohkeutta ja mahdollista toivoa tulevasta. Se voi avata henkisiä voimavaroja ja kykyjä, joiden avulla ihminen voi ponnistaa eteenpäin ja vapautua siitä raskaasta taakasta, jota hän on kantanut sisällään päivästä ehkä jopa vuodesta toiseen.