Uskaltaisiko sen sanoa – en pärjää ilman sinua

Voinko luottaa sinuun hätäni hetkellä?

Parisuhteessa tärkeintä on saada tuntea itsensä merkitykselliseksi ja rakastetuksi. Tärkein kysymys parisuhteen hyvinvoinnin kannalta on taas se, miten kumppanit ovat suhteessa toisiinsa kohdatessaan pettymyksiä ja ristiriitoja. Kriisitilanteessa parisuhdetta mitataan ja ratkaisevaa sen toimivuuden kannalta on, kääntyvätkö kumppanit hätänsä hetkellä toistensa puoleen vai toisistaan poispäin?

Jos pari ei osaa antaa tai toisaalta hakea turvaa toisistaan voivat parisuhteen kipeät pettymys- ja ristiriitatilanteet ajaa paria erilleen. Kun yhteys kumppaniin katkeaa – kun toista ei tavoita tai hän ei vastaa tarpeisiimme toivomallamme tavalla koemme turvattomuutta, olemme yksin ja herkästi haavoittuvia. Tämä hätätila saa meidät joko hyökkäämään tai vetäytymään ja näin toimiessamme ajaudumme yhä kauemmaksi kumppanimme sylistä.

Pelkoreaktiot paniikissa

Turvallisen tunneyhteyden katkettua pelko lyö ylitsemme. Toisen sanat ja mielipiteet ovatkin yhtäkkiä sodanjulistuksia; ne kuullaan ja tulkitaan syytöksinä tai ainakin vaatimuksina ja henkilökohtaisina loukkauksina. Molemmat osapuolet asettuvat omiin puolustusasemiinsa ja koko suhde alkaa pian olla katkeruuden, varomisen ja etäisyyden sävyttämää. Mikään ei riitä ja mikään ei tyydytä.

Kiukku, kriittisyys ja vaatimukset ovat todellisuudessa kuitenkin avunpyyntöjä – hätähuutoja omalle kumppanille. Ne ovat epätoivoinen pyrkimys päästä taas toisen lähelle ja yhteyteen.

Me olemme usein tällaisessa hetkessä kykenemättömiä tarkastelemaan tilannetta toisen kannalta. Emme kuule kumppanimme tarpeita ja toiveita, vaikka kuinka hän niitä meille uskaltaisi ja yrittäisi ilmaista – kaikki sanat häviävät syyttelyn ja vaativuuden taakse. Samoin voimme olla kyvyttömiä kohtaamaan omia tunteitamme ja tarpeitamme sekä objektiivisesti tarkastelemaan oman käytöksemme järkeä tai järjettömyyttä sekä sen vaikutusta kumppaniimme. Emme ajattele enää rationaalisesti – me vain tunnemme ja toimimme.

Kaipuu takaisin toisen lähelle

Parien kaipuu toistensa lähelle näyttämöllistyy usein varsin merkityksettömien riitojen ympärille; parilla voi olla suuri tarve käydä lävitse vanhoja riitoja ja tapahtumia, etsiä ja nimetä syyllisiä tapahtumiin. Parit ovat väsyneitä ja turhautuneita, he eivät näe ulospääsyä tilanteestaan. Itseään toistava repivien riitojen kehä pyörii eläen omaa elämäänsä ja sen pysäyttäminen voi tuntua melkeinpä mahdottomalta.

Tämän vääristyneen ja vaativan viestinnän alle jää piiloon kaikki se hyvä ja herkkä, mitä oikeasti kaipaamme ja toivomme. Kumppanimme on melkeinpä mahdotonta vastata tarpeisiimme oikein. Tunnekeskeisen pariterapian luoja Sue Johnson sanoo, että vaatimusten ja vetäytymisen kierre ei ole pariskuntien kyvyttömyyttä kohdata elämän vaikeuksia, vaan ennen kaikkea se kertoo parien suuresta emotionaalisesta hädästä ja tarpeesta. Parien voimakkaat tunnereaktiot ovat hyvin luonnollinen ilmiö; ihmiset kokevat taistelevansa hengissä säilymisestään – eristyksiin joutuminen ja yhteyden menettäminen tuottavat ihmisen aivoissa alkukantaisen paniikkireaktion. Ainostaan toisen fyysinen ja emotionaalinen lähelletulo ja tyynnyttely voi sammuttaa tämän paniikin.

Pelastava paljastuminen

Pienikin inhimillisyyden ja haavoittuvuuden pilkahdus kumppanissa herättää myötätuntoa ja empatiaa. Johnson sanoo, että parisuhteen tunneside rakentuu nimenomaan näiden paljastumisen hetkien varaan. Tällaiset pienet läheisyyden hetket pariskunnan välillä lopulta määrittävät sen, millaiseksi heidän yhteiselämänsä muodostuu.

Kun pari ymmärtää, mihin tunnevuoristorataan he joutuvat pelkojensa kanssa heidän hätänsä helpottaa. Syy tai vika ei ole kummassakaan, vaan taustalta löytyy vahva positiivinen vire; yhteinen toive rakkaudesta. Tämä läheisyydenkaipuu sekä sen ympärillä pyörivä yksinjäämisen pelko ovat normaaleja reaktioita epänormaaliin ja ahdistavaan tilanteeseen.

Johnson kertoo sanan emootio tulevan latinankielen sanasta emovere, liikkua. Parin tulee antaa tunteidensa liikuttaa toisiaan niin, että he alkava reagoida toisiinsa uudella tavalla. Ihminen ”liikuttuu”, uskaltaa päästää irti suojistaan, onnistuu irrottautumaan hajottavista vuorovaikutusmalleista ja oppii vastaamaan toisen tarpeisiin rakastavasti, turvallisuutta ja läheisyyttä kokien.

Kyse on siis lähinnä ”hätätilaheikkoudesta”, joka vaatii rohkeutta luoda uutta sekä luottamusta siihen, että oma kumppani on puolellani kaikesta huudostani huolimatta. Siinä hetkessä pitää myös uskaltaa sanoa ääneen, etten pärjää ilman sinua…

 

Lähteet: Sue Johnson: Kunpa tuntisin sinut paremmin, Sue Johnson: Suojelen sinua kaikelta, Susan M. Johnson: Tunnekeskeisen pariterapian käsikirja.