”Olisiko kaikki järjestynyt yhtä hyvin myös hermoilematta?” J. Valtonen

/in , , , /by

Muutama viikko sitten lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, ”Onnellisuustohtori” Antti Mattila pohti Helsingin Sanomien haastattelussa, miten ihmiset voisivat saada itselleen onnellisemman elämän ja tehdä onnellisuuttaan tukevia elämänmuutoksia.

Erityisesti jäin Mattilan viisaissa sanoissa miettimään stoalaisen filosofi Epiktetoksen ajatuksia. Mattila puhui Epiktetoksen kuuluisasta periaatteesta, jonka mukaan ihmisiä ei niinkään järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä. ”Asiat sinänsä eivät vaivaa meitä, vaan se miten ne näemme.”

Asioiden turha murehtiminen, hermoilu tulevasta, menneistä ja tästä hetkestä, omien tulkintojen liukas ja pettävä polku… Ihmiset tekevät tulkintoja omista lähtökohdistaan käsin, omien ”totuuksiensa” pohjalta. Ihmiset ajautuvat helposti tulkitsemaan asioita virheellisesti itseään vastaan. Näemme kyllä omat heikkoutemme, epäonnistumisemme ja kyvyttömyytemme, mutta mihin unohdamme kaikki ne itsensä voittamisen, onnistumisen ja ilon hetket, joita olemme saaneet elämämme varrella kokea?

Ihmisen mieli uskoo sen, mitä sille kerrotaan. Omaa mieltään kannattaakin siis ruokkia ja vahvistaa totuudella, luottamuksella sekä rakkaudella. Mattila puhuu Epiktetokselta peräisin olevasta näkökulman vaihtamisen taidosta. Opettelemalla tulkitsemaan ja katsomaan epämiellyttäviä ja ikäviä tilanteita päinvastaisesta näkökulmasta käsin huomaamme pian, kuinka ahdistavatkin asiat palaavat oikeille urilleen, oikeisiin mittasuhteisiin ja asioiden aiheuttama huoli ja tuska päästää puristavan otteensa irti.

Mattila toteaa tutkimuksissaan näkökulman vaihtamisen taidon olevan keskeinen osa elämisen taitoa sekä onnellisuuden salaisuutta. Tärkeää on siis se, että omaamme kyvyn tulkita elämässämme vastaantulevia asioista positiivisessa valossa sekä muistamme nähdä elämän merkityksellisyyden ja mielekkyyden. Näkökulman vaihtamisen taito voi parhaimmillaan antaa ihmiselle itsenäisyyden ja kyvykkyyden tunteen. Toimiessaan itsensä hyväksi ihmisestä tulee vahvasti oman elämänsä aktiivinen subjekti – tekijä ja taitaja. Ihmisellä on aina mahdollisuus, kykyä ja taitoa auttaa itseään, tukea ja ohjata itseään oikealle ja itselleen sopivalle tielle.

”Tätä hän oli miettinyt monta kertaa: Olisiko saman elämän, koko oman elämänsä, voinut elää yhtä hyvin rauhallisin mielin? Olisiko kaikki järjestynyt yhtä hyvin hermoilematta?” (Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät, s.188)

 

Lue lisää aiheesta: Antti S. Mattila: Näkökulmat ja onnellisuus, Antti S. Mattila: Näkökulman vaihtamisen taito, Janna Satri: Sisäinen lepatus, Martin E. P. Seligman: Aito onnellisuus.

 

Myötätuntoinen minä

/in , , , , , /by

Miten päästä ihmisen pelosta?
Oppimalla rakastamaan itseään.
Pelko syntyy kun hakee rakkautta
muilta sen sijaan,
että itse rakastaisi itseään.
Mitä on itsensä rakastaminen?
Se ei ole suoritus eikä elämäntaito,
vaan avautumista sille rakkaudelle,
joka meitä sisällämme jo rakastaa.

Tommy Hellsten

Tommy Hellstenin runossa pohditaan ihmisenä olemisen peruskysymyksiä. Tommy Hellsten puhuu ihmisten peloista, rakkauden kaipuusta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, mutta ennen kaikkea hän puhuu kyvystä rakastaa itseään. Oppiessaan aidosti välittämään itsestään ihminen parantaa ja tervehdyttää itseään. Meidän tulisikin pysähtyä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntämme; se ääni pyytää meiltä hellää huolenpitoa ja ymmärrystä. Se ääni pyytää meitä hiljentymään ja kuuntelemaan pohtien; mikä hoitaa ja vahvistaa juuri minua?

Opettele kuuntelemaan aidosti itseäsi:

Opettele kuuntelemaan omia tunteitasi; tunnistamaan ne ja elämään ne todeksi sekä erityisesti tekemään korjausliikkeitä hoitaaksesi itseäsi paremmin – elääksesi omien tarpeittesi ja syvimpien toiveittesi mukaisesti. Pohdi, mitä tunnetilasi ja –reaktiosi haluavat sinulle todella kertoa? Mitä kaikkea löytyy tunteittesi takaa ja mihin ne sinua yrittävät ohjata?

Opettele ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnistasi:

Älä laiminlyö itseäsi; muista sanoa itsellesi joka päivä: – ”Sinä olet merkityksellinen minulle.” Tee joka päivä jotain, mikä huoltaa sinua ja tekee sinulle hyvää. Älä jätä omia tarpeitasi toisten tarpeiden varjoon. Olet vastuussa itsellesi omasta hyvinvoinnistasi; se on tärkein asia elämässäsi.

Opettele rakastamaan itseäsi:

Opettele rakastamaan itseäsi; huolehdi ja helli omaa sisäistä lastasi. On tärkeää osoittaa myötätuntoa, armollisuutta ja ymmärrystä itseään kohtaan. Opettele hiljentämään sisäinen negatiivinen puheesi ja korvaa se lempeällä katseelle – katseella, jolla tarkastelet itseäsi, omia tunteitasi sekä toimintaasi.

Omana itsenä vahvistuminen:

Ihminen etsii helposti vastauksia ja onnea itsensä ulkopuolelta sen sijaan, että kääntyisi oman itsensä puoleen ja löytäisi totuuden siitä, mikä todella tekee hänestä onnellisen. Toisten hyväksyntään turvaava ihminen kokee helposti itsensä hylätyksi; mikään huomio tai läheisyys ei täytä tai tyydytä sitä rakkauden nälkää, jota oman itsensä unohtanut ihminen janoaa. Itsetuntemus ja itsetunto kulkevat aina käsikädessä. Ihminen, joka ei vielä aidosti tunne itseään omaa usein heikon itsetunnon, itseluottamuksen ja omanarvontunnon. Itsetuntemuksen ja sen myötä itsetunnon kehittäminen vaatii kuuntelevaa suhdetta itseen; oman todellisen minän näkyväksi tekemistä, omien halujen ja tarpeiden kuuntelemista. Tällä matkalla voivat olla apuna mm. pyrkimys vähentää omia suojamekanismejasi ja sopeutumiskeinojen käyttöä, jolloin ihminen vähitellen uskaltaa olla näkyvästi oma itsensä. Myös kielteisen identiteettikäsityksen purku auttaa; ihminen alkaa tietoisesti tehdä myönteisempiä tulkintoja omalle itselleen ja identiteetilleen. Itsetutkiskelu on hyvä aloittaa omia hyviä puolia etsimällä; löydä itsesi ihastelemassa itseäsi. Ole aina itsellesi myötätuntoinen minä.

Lue lisää aiheesta: Tuulikki Harmia-Pulkkinen: Silta erillisyydestä ykseyteen, Antero Katajainen&Krisse Lipponen& Anneli Litovaara: Voimavarat käyttöön. Hyvää oloa ja onnellisuutta.