”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan…”

/in , , /by

Mies sanoo virnistäen vaimolleen: ”Ei tästä tule mitään, jos et opi lukemaan ajatuksiani.” Tähän vitsiin sisältyy osa totuuttakin, me nimittäin pohjimmiltamme aina kaipaamme ja joskus jopa vaadimme itsellemme täydellistä ymmärrystä. Me toivomme läheisiltämme juuri ne oikeat lohduttavat sanat ja itsellemme parhaiten sopivan suhtautumisen, mutta totuus on ettemme niitä aina saa, mutta ei saa kyllä se toinenkaan. Me emme vain aina osaa, me emme näe, emmekä varsinkaan ymmärrä toistemme sielunmaisemia – me emme pysty lukemaan toistemme syvimpiä ajatuksia, toiveita tai tarpeita. Zacharias Topeliuksen sanat johdattavat meidät tässä suuren viisauden äärelle: ”Etsi toisessa samoja lieventäviä seikkoja kuin löydät itsestäsi.”

Me voimme soimata ja syyttää itseämme teoistamme, sanoistamme tai sanomatta jättämisistämme, mutta usein onneksi tunnistamme ja ymmärrämme omat vaikuttimemme; menneet elämänkokemukset ja haavat, jotka heijastelevat toimintamme taustalla. Me ymmärrämme elämässämme vaikuttavat voimat; omat pelkomme, surumme ja pettymyksemme –vaillejäämisemme. Salaisuus sopuisaan yhteiselämään voisi todellakin olla siinä, että ymmärrämme ja tiedostamme, etsimme tämän kaiken myös toistemme kohdalla.

Ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa on hyvin harvoin yhtä absoluuttista totuutta; sama tilanne ja samat sanat herättävät meissä jokaisessa eri reaktiot, tunnelmat ja tuoksut. Näemme asiat aina ensin omalta kantiltamme, omien kokemustemme ja muistojemme valossa. Me sijoitamme toisiimme suuria odotuksia ja toiveita, mutta niin usein kuitenkin itse tahattomasti ja tahtomattamme sohimme toistemme heikkoja kohtia ja epävarmoja puolia.

Tähän kaikkeen liittyy myös vastuu ja vaiva omien tunteiden kantamisesta, sietämisestä sekä siitä ettemme kaada omia pettymyksiämme ja pahaa mieltämme toistemme kannettavaksi. Olemme kaikki samassa veneessä; toistemme viestinnän ja sanattomien tunnelmien tulkkeina ja täysin näiden tulkintojen varassa. Suunnistamme ihmissuhdeverkostossa parhaamme mukaan; pyrkien hyvään sekä sopuisaan yhteiseloon. Me emme aina osaa, emme ymmärrä, emme taida, mutta tahdomme ja toivomme toisillemme hyvää. Tämä on lohdullista ja sitä tulisi tehokkaammin hyödyntää; meidän tulisi ainakin hetkellisesti pyrkiä hiljentää oma loukattu mielemme, luottaa toisiimme, toisten hyvään tahtoon ja lähteä tulkitsemaan tilanteita tämän hyvän kautta. Meidän tulisi myös rohkeasti laittaa itsemme likoon ja tuhlaillen huudella kaikkea hyvää  – ”Anna anteeksi, kiitos, olet minulle niin kovin tärkeä.”

”Olisiko kaikki järjestynyt yhtä hyvin myös hermoilematta?” J. Valtonen

/in , , , /by

Muutama viikko sitten lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, ”Onnellisuustohtori” Antti Mattila pohti Helsingin Sanomien haastattelussa, miten ihmiset voisivat saada itselleen onnellisemman elämän ja tehdä onnellisuuttaan tukevia elämänmuutoksia.

Erityisesti jäin Mattilan viisaissa sanoissa miettimään stoalaisen filosofi Epiktetoksen ajatuksia. Mattila puhui Epiktetoksen kuuluisasta periaatteesta, jonka mukaan ihmisiä ei niinkään järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä. ”Asiat sinänsä eivät vaivaa meitä, vaan se miten ne näemme.”

Asioiden turha murehtiminen, hermoilu tulevasta, menneistä ja tästä hetkestä, omien tulkintojen liukas ja pettävä polku… Ihmiset tekevät tulkintoja omista lähtökohdistaan käsin, omien ”totuuksiensa” pohjalta. Ihmiset ajautuvat helposti tulkitsemaan asioita virheellisesti itseään vastaan. Näemme kyllä omat heikkoutemme, epäonnistumisemme ja kyvyttömyytemme, mutta mihin unohdamme kaikki ne itsensä voittamisen, onnistumisen ja ilon hetket, joita olemme saaneet elämämme varrella kokea?

Ihmisen mieli uskoo sen, mitä sille kerrotaan. Omaa mieltään kannattaakin siis ruokkia ja vahvistaa totuudella, luottamuksella sekä rakkaudella. Mattila puhuu Epiktetokselta peräisin olevasta näkökulman vaihtamisen taidosta. Opettelemalla tulkitsemaan ja katsomaan epämiellyttäviä ja ikäviä tilanteita päinvastaisesta näkökulmasta käsin huomaamme pian, kuinka ahdistavatkin asiat palaavat oikeille urilleen, oikeisiin mittasuhteisiin ja asioiden aiheuttama huoli ja tuska päästää puristavan otteensa irti.

Mattila toteaa tutkimuksissaan näkökulman vaihtamisen taidon olevan keskeinen osa elämisen taitoa sekä onnellisuuden salaisuutta. Tärkeää on siis se, että omaamme kyvyn tulkita elämässämme vastaantulevia asioista positiivisessa valossa sekä muistamme nähdä elämän merkityksellisyyden ja mielekkyyden. Näkökulman vaihtamisen taito voi parhaimmillaan antaa ihmiselle itsenäisyyden ja kyvykkyyden tunteen. Toimiessaan itsensä hyväksi ihmisestä tulee vahvasti oman elämänsä aktiivinen subjekti – tekijä ja taitaja. Ihmisellä on aina mahdollisuus, kykyä ja taitoa auttaa itseään, tukea ja ohjata itseään oikealle ja itselleen sopivalle tielle.

”Tätä hän oli miettinyt monta kertaa: Olisiko saman elämän, koko oman elämänsä, voinut elää yhtä hyvin rauhallisin mielin? Olisiko kaikki järjestynyt yhtä hyvin hermoilematta?” (Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät, s.188)

 

Lue lisää aiheesta: Antti S. Mattila: Näkökulmat ja onnellisuus, Antti S. Mattila: Näkökulman vaihtamisen taito, Janna Satri: Sisäinen lepatus, Martin E. P. Seligman: Aito onnellisuus.

 

Parisuhdepalapeli

/in , , /by

Arkirakkautta ja anteeksiantoa:

Parisuhdepalapelin kiemurat ja strategiset siirrot eivät varmasti ikinä lakkaa ihmetyttämästä ja toisaalta ihastuttamasta minua. Miten jokin niin ihana voi olla joskus niin hankala?

Parisuhteessa ei voi välttyä ristiriidoilta; on mahdoton ajatus, että kahden itsenäisen ja erillisen ihmisen toiveet ja tarpeet kohtaisivat aina ja joka hetkessä. Parisuhteessa esiintyy väärinkäsityksiä, syytöksiä ja syyllisyyden kierteitä, joiden alkuperää voi olla joskus hankala tavoittaa. Pariskuntien kokemus onkin usein, että riidat kiertävät helposti samaa kehää ja vievät (tuttuun) negatiiviseen kierteeseen.

Sanotaan, että parisuhdeongelmista ikuisia ja ratkaisemattomia olisi 2/3 – eli vain 1/3 hankalista parisuhdekiemuroista olisi pysyvästi ratkaistavissa. Kysymys kuuluukin; miten käydä keskustelua, tulla toimeen ja oppia elämään näiden parisuhteen ”ikuisuuskysymysten” kanssa?

Itse koen tämän suhdeluvun varsin lohdullisena; se sallii ja sanoittaa selkeästi sekä oman että kumppanin rajallisuuden. Tämän rajallisuuden tiedostaminen ja hyväksyminen antaa taas rohkeutta kohdata kipeät asiat ja ennen kaikkea oman taitamattomuuden, oman heikkouden ja haavoittuvuuden. Ei tarvitse olla täydellinen tai aina aurinkoinen ja silti parisuhde ”pärjää” ja voi hyvin. Arkirakkaus riittää korjaamaan ja paikkaamaan kipukohtien luomat säröt.

Kiintymys ja kiinnostus kumppania kohtaan:

Parisuhdeguru John Gottmann puhuu aidon kuuntelun merkityksellisyydestä. Hänen mukaansa paras parisuhdetaito on taito kääntyä kumppanin puoleen, kun hän ottaa kontaktia. Aidossa kohtaamisessa molempien osapuolten tunteet ja tarpeet saavat tarvitsemansa tilan. Puhutaan siis pariskunnan tunne- ja keskustelutaidosta.

Usein perimmäisenä kysymyksenä parisuhdeongelmissa on molempien puolisoiden hyväksytyksi tulemisen tarve; tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Ristiriitatilanteissa toisen huomioonottaminen – toisen tunteiden todeksi ottaminen on tärkeässä roolissa. Ihanteena olisikin toimiva kumppanuusliitto, jossa ristiriidat eivät erottaisi vaan itse asiassa lähentäisivät kumppaneita.

Oikeassa vai onnellinen?

Välillä on varmasti hyvä pysähtyä tarkastelemaan omaa parisuhdettaan ja pohtia, onko sen sisällä vallitsevana valtataistelu vai vastuunkanto? Helppo tapa pysähtyä aiheen äärelle voisi olla taito nähdä itsensä osana ratkaisua: jokaisella on ongelman ratkaisuun tarvittavat vahvuudet ja taidot. Tärkeää on vain siirtää tilanteen fokus toisen syyttelystä omaan itseen ja oman toiminnan tarkasteluun.

Voisimme vaikka keskittyä niihin muutoksiin, mitä voimme omassa itsessämme tehdä. Voisimme käydä keskustelua itsemme kanssa ja pohtia rehellisesti, mitä olen valmis asioiden eteen tekemään. Mitä itse voisin tehdä, että olisin onnellisempi? Parisuhdepalapelissä taitava pelisilmä koostuu henkisestä joustavuudesta ja kompromissien taitamisesta, vahvasta tahtotilasta ja valmiudesta haastaa itsensä tiukankin paikan tullen.

Täyttymys

On elettävä

käsi sydämellä

Kunnes käsi

muuttuu sydämeksi,

sydän kädeksi

Kunnes on yhdentekevää

kummalla ojentaa

– Tommy Tabermann-

 

Myötätuntoinen minä

/in , , , , , /by

Miten päästä ihmisen pelosta?
Oppimalla rakastamaan itseään.
Pelko syntyy kun hakee rakkautta
muilta sen sijaan,
että itse rakastaisi itseään.
Mitä on itsensä rakastaminen?
Se ei ole suoritus eikä elämäntaito,
vaan avautumista sille rakkaudelle,
joka meitä sisällämme jo rakastaa.

Tommy Hellsten

Tommy Hellstenin runossa pohditaan ihmisenä olemisen peruskysymyksiä. Tommy Hellsten puhuu ihmisten peloista, rakkauden kaipuusta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, mutta ennen kaikkea hän puhuu kyvystä rakastaa itseään. Oppiessaan aidosti välittämään itsestään ihminen parantaa ja tervehdyttää itseään. Meidän tulisikin pysähtyä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntämme; se ääni pyytää meiltä hellää huolenpitoa ja ymmärrystä. Se ääni pyytää meitä hiljentymään ja kuuntelemaan pohtien; mikä hoitaa ja vahvistaa juuri minua?

Opettele kuuntelemaan aidosti itseäsi:

Opettele kuuntelemaan omia tunteitasi; tunnistamaan ne ja elämään ne todeksi sekä erityisesti tekemään korjausliikkeitä hoitaaksesi itseäsi paremmin – elääksesi omien tarpeittesi ja syvimpien toiveittesi mukaisesti. Pohdi, mitä tunnetilasi ja –reaktiosi haluavat sinulle todella kertoa? Mitä kaikkea löytyy tunteittesi takaa ja mihin ne sinua yrittävät ohjata?

Opettele ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnistasi:

Älä laiminlyö itseäsi; muista sanoa itsellesi joka päivä: – ”Sinä olet merkityksellinen minulle.” Tee joka päivä jotain, mikä huoltaa sinua ja tekee sinulle hyvää. Älä jätä omia tarpeitasi toisten tarpeiden varjoon. Olet vastuussa itsellesi omasta hyvinvoinnistasi; se on tärkein asia elämässäsi.

Opettele rakastamaan itseäsi:

Opettele rakastamaan itseäsi; huolehdi ja helli omaa sisäistä lastasi. On tärkeää osoittaa myötätuntoa, armollisuutta ja ymmärrystä itseään kohtaan. Opettele hiljentämään sisäinen negatiivinen puheesi ja korvaa se lempeällä katseelle – katseella, jolla tarkastelet itseäsi, omia tunteitasi sekä toimintaasi.

Omana itsenä vahvistuminen:

Ihminen etsii helposti vastauksia ja onnea itsensä ulkopuolelta sen sijaan, että kääntyisi oman itsensä puoleen ja löytäisi totuuden siitä, mikä todella tekee hänestä onnellisen. Toisten hyväksyntään turvaava ihminen kokee helposti itsensä hylätyksi; mikään huomio tai läheisyys ei täytä tai tyydytä sitä rakkauden nälkää, jota oman itsensä unohtanut ihminen janoaa. Itsetuntemus ja itsetunto kulkevat aina käsikädessä. Ihminen, joka ei vielä aidosti tunne itseään omaa usein heikon itsetunnon, itseluottamuksen ja omanarvontunnon. Itsetuntemuksen ja sen myötä itsetunnon kehittäminen vaatii kuuntelevaa suhdetta itseen; oman todellisen minän näkyväksi tekemistä, omien halujen ja tarpeiden kuuntelemista. Tällä matkalla voivat olla apuna mm. pyrkimys vähentää omia suojamekanismejasi ja sopeutumiskeinojen käyttöä, jolloin ihminen vähitellen uskaltaa olla näkyvästi oma itsensä. Myös kielteisen identiteettikäsityksen purku auttaa; ihminen alkaa tietoisesti tehdä myönteisempiä tulkintoja omalle itselleen ja identiteetilleen. Itsetutkiskelu on hyvä aloittaa omia hyviä puolia etsimällä; löydä itsesi ihastelemassa itseäsi. Ole aina itsellesi myötätuntoinen minä.

Lue lisää aiheesta: Tuulikki Harmia-Pulkkinen: Silta erillisyydestä ykseyteen, Antero Katajainen&Krisse Lipponen& Anneli Litovaara: Voimavarat käyttöön. Hyvää oloa ja onnellisuutta.