Artikkelit

”Olisiko kaikki järjestynyt yhtä hyvin myös hermoilematta?” J. Valtonen

Muutama viikko sitten lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, ”Onnellisuustohtori” Antti Mattila pohti Helsingin Sanomien haastattelussa, miten ihmiset voisivat saada itselleen onnellisemman elämän ja tehdä onnellisuuttaan tukevia elämänmuutoksia.

Erityisesti jäin Mattilan viisaissa sanoissa miettimään stoalaisen filosofi Epiktetoksen ajatuksia. Mattila puhui Epiktetoksen kuuluisasta periaatteesta, jonka mukaan ihmisiä ei niinkään järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä. ”Asiat sinänsä eivät vaivaa meitä, vaan se miten ne näemme.”

Asioiden turha murehtiminen, hermoilu tulevasta, menneistä ja tästä hetkestä, omien tulkintojen liukas ja pettävä polku… Ihmiset tekevät tulkintoja omista lähtökohdistaan käsin, omien ”totuuksiensa” pohjalta. Ihmiset ajautuvat helposti tulkitsemaan asioita virheellisesti itseään vastaan. Näemme kyllä omat heikkoutemme, epäonnistumisemme ja kyvyttömyytemme, mutta mihin unohdamme kaikki ne itsensä voittamisen, onnistumisen ja ilon hetket, joita olemme saaneet elämämme varrella kokea?

Ihmisen mieli uskoo sen, mitä sille kerrotaan. Omaa mieltään kannattaakin siis ruokkia ja vahvistaa totuudella, luottamuksella sekä rakkaudella. Mattila puhuu Epiktetokselta peräisin olevasta näkökulman vaihtamisen taidosta. Opettelemalla tulkitsemaan ja katsomaan epämiellyttäviä ja ikäviä tilanteita päinvastaisesta näkökulmasta käsin huomaamme pian, kuinka ahdistavatkin asiat palaavat oikeille urilleen, oikeisiin mittasuhteisiin ja asioiden aiheuttama huoli ja tuska päästää puristavan otteensa irti.

Mattila toteaa tutkimuksissaan näkökulman vaihtamisen taidon olevan keskeinen osa elämisen taitoa sekä onnellisuuden salaisuutta. Tärkeää on siis se, että omaamme kyvyn tulkita elämässämme vastaantulevia asioista positiivisessa valossa sekä muistamme nähdä elämän merkityksellisyyden ja mielekkyyden. Näkökulman vaihtamisen taito voi parhaimmillaan antaa ihmiselle itsenäisyyden ja kyvykkyyden tunteen. Toimiessaan itsensä hyväksi ihmisestä tulee vahvasti oman elämänsä aktiivinen subjekti – tekijä ja taitaja. Ihmisellä on aina mahdollisuus, kykyä ja taitoa auttaa itseään, tukea ja ohjata itseään oikealle ja itselleen sopivalle tielle.

”Tätä hän oli miettinyt monta kertaa: Olisiko saman elämän, koko oman elämänsä, voinut elää yhtä hyvin rauhallisin mielin? Olisiko kaikki järjestynyt yhtä hyvin hermoilematta?” (Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät, s.188)

 

Lue lisää aiheesta: Antti S. Mattila: Näkökulmat ja onnellisuus, Antti S. Mattila: Näkökulman vaihtamisen taito, Janna Satri: Sisäinen lepatus, Martin E. P. Seligman: Aito onnellisuus.